Sitä Jotakin

Autoretket öisin sun kanssas
en niitä lakannut oo muistamasta
Kirkon portaat, kylän kaksi siltaa
niitä mukana vien niin kuin lasta

Nyt jo hiljentyneen raitin vartta
vastarakastuneet kuljettiin
Tämä oli silloin mun maailma
tänään tuttu ja vieras niin

Minä yöt ja päivät ootin
sitä jotakin, sitä jotakin
Minne kuljin, miten muutuin
nopeasti niin kaikki kävikin

Ja tuo rouva, tuo kioskin myyjä
oikein jos tunnistin
taisi olla tytöistä yksi
joita pyörälläni kuljetin

Puut ja pensaat laitetut silloin
pihat jo on täyttäneet
Kentän laidalla miehet
pojat isiksi kasvaneet

Minä yöt ja päivät ootin
sitä jotakin, sitä jotakin
Minne kuljin, miten muutuin
nopeasti niin kaikki kävikin