Hämärän Taa

Näin käy taas päälleni yö
kun sudet lampaita syö
ja pienet pirut nurkissani pihisee
Yö peilin eteeni tuo
ja näen silmäni nuo
Kyllä susi aina suden tuntee

Seinilläni varjot
jälleen hiljaa huohottaa
Tummat siivet mua syliin kutsuu taas
Silti polvistua en tahdo
Vielä antaudu en
ennenkuin kynä tai mies katkeaa

Ja kun sä olet liian ylpee
etkä osaa luovuttaa
sun täytyy loppuun asti aina yrittää
Ehkä jonain yönä vielä kaiken selvemmin sä näät
kunhan silmäsi tottuu vain
tähän hämärään

Tämä ruumis on kuin talo
joka hiljaa lahoaa
Lauta laudalta sen seinät revitään
Joko antanut on kaiken
Joko rivi viimeinen
tänä yönä tälle paperille jää

Oi jumalani
miksi niin levottoman teit
miksi laitoit yksin myrskyyn kulkemaan
annoit kynän, annoit käden, annoit tyhjän paperin
joka sokealta vaatii sanoja

Ja kun sä olet liian ylpee
etkä osaa luovuttaa
sun täytyy loppuun asti aina yrittää
Ehkä jonain yönä vielä kaiken selvemmin sä näät
kunhan silmäsi tottuu vain
tähän hämärään

Niin jatkuu jäätävä yö
ja silti pistettä en lyö
vaikka sudet vain jatkaa juhliaan
Ja kun silmiin suoraan katsoo
kasvoja kalpeita
tiedän yö taas lähempänä kuolemaa

Ja kun sä olet liian ylpee
etkä osaa luovuttaa
sun täytyy loppuun asti aina yrittää
Ehkä jonain yönä vielä kaiken selvemmin sä näät
kunhan silmäsi tottuu vain
tähän hämärään