Menneisyys on hymynä huulillain

Aurinko taas painuu iltaan
Päiväkirjaa selaan yksin vuoteellain
Muistoihin vaivun aivan hiljaa
Sanat kauniit koskettaa sieluain

Ne muistaa taas illan kauneimman
Ne muistaa yön loppumattoman

Menneisyys on hymynä huulillain
Uudestaan sinut löydän sivuiltain
Menneitä ei takaisin kai saa
Muistoja päiväkirjaan vaalitaan

Silmät painuu vihdoin uneen
Päiväkirja putoaa käsistäin
Kosketukses tunnen vielä uuden
Ja hetken olet siinä sylissäin

Mä koen taas illan kauneimman
Mä koen yön loppumattoman