Sydäntalven Viha

Kauan etsin tuonen teiltä
Kauan löytämät määränpäätä
Suruni jäätynyt maailman metsiin
Korven ikiroudassa

Kauan etsin tuonen teiltä
Kauan löytämät määränpäätä
Suruni jäätynyt maailman metsiin
Tuonelan ikiroudassa
Hurmet on maassa lumisessa penkassa
Kuutamo valaisee nuo tienoot ja pellot
Elämä on loukussa kinosten alla
Moni tekee kuolemaa alla kuusiston

Tunne sinä kurja saasta elämän kävelvän tuonelaansa
Rautani pyyhin nahkoihisi ja käyvän otan taltehini
Juoskaa kowaa viel kun voitte, talven vihaa pakoon hoitte
Katkera on loppu sydäntalven häpäisijen!
Tervetuloa pohjolaan, kaamoksen valtakuntaan!

"Tuoni sulle korjahasi,
Manalainen matkoihisi!
Vilu on olla viltin alla,
Kolkko korjassa eleä.
Salot vastahan saneli,
Kankahat nuo kajahteli,
Kohennihin kuolemahan,
Heitin katoamahan!"

Kauan etsin tuonen teiltä
Kauan löytämättä määränpäätä
Suruni on jäätynyt maailman metsiin
Korven ikiroudassa
Kauan etsin tuonen teiltä
Kauan löytämättä määränpäätä
Suruni on jäätynyt maailman metsiin
Tuonelan ikiroudassa

Huumassa kauheessa rivouksia huutelmassa
Vähäiset ne parkuvat sormiensa paleltues
Viimassa huutavat henget nuo pohjolan tuulten
Nauraen sotajoukon kuolemalle
Houkat kuolevaiset etsivät kultaa
Vaan löytävät pohjolasta routaista multaa
Kadotkaa ja paetkaa te ikiajoiksi
Tai sielunne kirottu on kalman madoiksi
Tervetuloa pohjolaan, kaamoksen valtakuntaan!

"Tuoni sulle korjahasi,
Manalainen matkoihisi!
Oisin kuollut, kurja raukka,
Oisin katkennut, katala,
Siihen surmansa sukesi,
Kuolemansa kohta eli,
Löyti turvan tuonelassa,
Armon aaltojen seassa!"