Kaiho de gracè

Talven selkä käy jo kumaraa, maalis huhdiksi kallistuu
Routainen ruotokin jo sulamaan, valoa vasten luhistuu
Saapuu lumen jälkeen linnut etelän, kunnaille vehreyttä laulamaan
Ja viimein tuntuu että selätän hartiat huolten lattiaan

Mut kuolen tai en
On kaipuun määrä tasainen

Oksain haaraan nousee pesät kottarain, vihreys torppaa suojaamaan
Vaan miks säilyy juonteet otsallain, ei käy hymy kuoppaa kaivamaan

Kuolen tai en
On kaipuun määrä tasainen